Huaraz

Tiistai 13.7.

Saavuimme aamulla auringonnousun jälkeen Huaraziin eli hyvin paljon luvattu kello neljää myöhemmin. Tämä nyt ei sinänsä haitannut, sillä majoituksen etsiminen keskellä yötä ei olisi ollut suurinta herkkua. Lähdimme yhden majoituksen tarjoajan mukaan saatuamme rinkkamme bussifirman purkutiskiltä. Hän lastasi meidät taksiin ja ajoimme La Cabaña -nimiselle hostellille, jonne päädyimmekin jäämään. Majoitustyyppi jutteli koko matkan erilaisista trekkausvaihtoehdoista ja kun olimme jäämässä hostelliin hän kysyi milloin voisi tulla takaisin selvittämään meille parhaan vaihtoehdon (olin vedonnut tässä kohtaa, että minun pitäisi neuvotella Hazorin kanssa siitä mitä teemme). Kysyin häneltä hintaa ja se olisi ollut 80 dollaria/nuppi/päivä, johon totesin ettemme maksa moista, heihei.

Meillä oli siis suunnitelmissa lähteä ihan omin nokkinemme ihmettelemään trekkauspaanoja ja oppaat ja kokkaushenkilöt ja aasinajajat olisivat suuressa määrin järkyttäneet käsitystämme vaeltamisesta. Olisihan se voinut olla kokemus ja leikin ajatuksella kuormalaamasta, mutta jouduin hautaamaan sen kun sain kuulla, ettei laamaa saisi mukaan ilman laamanajajaa.. Laaman palautus lähtöpisteeseen ei kuulemma onnistuisi julkisin kulkuvälinein :(.

Kävimme ostamassa marketista täydennystä trekkauseväisiimme ja sen jälkeen käpyttelimme kaupungilla etsimässä maastokarttoja, mutta paikka tuntui hyytyneen täysin siestan aikaan, joten painuimme hostellille lepäilemään. Matkalla törmäsimme yhden seikkailumatkatoimiston (joita keskusta pursusi) väkeen, jotka esittelivät meille karttojaan ja samalla koittivat kaupata omia retkiään. Päädyimme ostamaan heiltä suunnistuksellisesti suhteellisen hyödyttömän yleiskartan alueesta.

Siestan jälkeen kävimme ostamassa 65 solen arvoiset Huascaranin kansallispuiston pääsymaksut, jotka olisivat voimassa kuukauden ajan. Nämä siis vaadittiin, jos halusi viettää yön puistossa. Päiväpääsymaksu oli 5 solea per nuppi. Ostimme myös saksalaista tekoa olevan topografisen kartan 1:100 000 mittakaavalla. Ulkoutumisen lopuksi istahdimme Café Turmanyé -nimiseen kahvilaan ja nautimme tosi namit lämpimät kolmioleivät ja tuoretta hedelmämehua sekä jälkkäriksi kärsimyshedelmäkakkua ja sitruunamarenkitorttua. Nam.

Nenuressuni ei tykännyt lopettaa vuotamista, mutta reissumme hyvin oleelliseksi tekijäksi muodostuneet vessapaperirullat toimivat pelastavina enkeleinä. Olimme onneksi oppineet sitten Cuscon ja tämän kertaisessa paperissa ei ollut aloe veraa hajusteena.. Pakkasimme illalla vielä trekkausroinat rinkkoihin ja ylimääräiset erilleen.

Majoitus: La Cabaña
2-hengen huone, 20 solea/yö/nuppi
ei aamupalaa, mutta wifi löytyi (tiedä sitten oliko paikan oma vai jonkun muun =). Suihkusta tuli hyvin epävarmasti lämmintä vettä, mutta muuten paikka oli oikein viihtyisä