Matkustusrysays

Sunnuntai 11.7 Aguas Calientes-Ollantaytambo-Cusco-Lima

Heräsimme aamulla ajoissa, jotta ehdimme 9.22 junaan. Lipun mukaan paikalla piti olla jo 8.52, mutta tietenkään silloin sisään päässyt. Paikallisia kyllä kuljeskeli laiturilla kohti heille varattuja vaunuja, mutta meidät pidettiin tarkasti asemarakennuksessa kunnes lopulta lippumme katsottiin ja saimme lastautua Backpackers-luokan junaan. Tällä kertaa matkalla ei ollut mitään tarjolla ja samaan vaunuun osui reissun eka känniläinen, joka iloisesti mölysi kanssamatkustajien iloksi jutellen ties mistä. Taisi olla chileläinen.

Juna puksutti yli kaksi tuntia 40 kilometrin matkaa eli kilometrinopeus ei varsinaisesti päätä huimannut. Humalainen nukahti jossain vaiheessa ja saimme vähän torkuttua matkalla. Ollantaytambossa pakkauduimme tällä kertaa combiin eli kahdeksan matkustajan mentävään kimppataksiin. Tämänkertainen kuski taittoi 1,5 tunnin matkan tunnissa ja kymmenessä minuutissa. Huuh. Onneksi matka ei ollut ihan yhtä skeeri tähän suuntaan kun nousimme ylämäkeen pelottavimmat pätkät. Kuski heitti meidät Cuscossa vielä bussiterminaalille.

Bussifirmojen luukkuja oli tuttuun tapaan tulvimalla ja kaikilla erilaisia kohteita ja kalustoja sekä tietenkin hintoja. Ostimme pitkän kyselysession jälkeen Tepsa-nimiseltä firmalta 90 solella/nuppi bussimatkan Cuscosta Limaan. Bussi lähtisi viideltä, joten meillä oli hyvin aikaa lähteä etsimään lounasta. Kävelimme hitaasti ruokapaikkaa etsien, hitaus siis lähinnä johtuen siitä, että pohkeeni olivat totaalisen jumissa Machu Picchulle kapuamisen ja laskeutumisen johdosta. Varsinaista ontumista. Kaikki paikat myivät kanaa tai muuta liharuokaa, joten semikasvissyönti rajoitti ruokapaikan löytämistä aika kiitettävästi.

Päädyimme syömään paikalliseen lounaspuljuun hintaan 5 solea per pää eli halvinta lounasta tähän mennessä. Siihen sisältyi alkuruoaksi kanakeitto, jonka skippasin ja jonka kanan Hazor luokitteli pahviksi. Pääruoan sai valita ja listassa oli yksi kalavaihtoehto eli sillä mentiin. Ruoan kaveriksi sai vielä paria erilaista paikallista juomaa, jotka eivät minuun oikein uponneet. Nirsoa menoa. Hazor sentään suhtautui kumpaankin neutraalisti.

Nappasimme paluumatkalla kaupasta bussieväitä parinkymmenen tunnin matkaa varten. Sitten lastauduimme bussiin, jonne säilytykseen jättämämme tavarat ihan "itsenäisesti" siirtyivät. Meidän henkilöllisyytemme tsekattiin passeista, otettiin sormenjäljet, sohlittiin metallinpaljastimella ja kuvattiin videokameralla, kaikki tämä ilmeisesti turvallisuuden tähden.

Bussissa saimme snackseja ja katselimme pari leffaa, jotka olivat englanniksi tekstitettyjä ja espanjaksi dubattuja. Tämän jälkeen yö sujuikin siis nukkumista yrittäen, mutta tie oli yhtä serpentiiniä ja korkeus väheni koko ajan ts. korvat menivät lukkoon. Bussin penkit olivat kuitenkin oikein mukavat, vaikka Hazor itsepäisesti kieltäytyikin pitämästä sitä luvattuna cama-mallin bussina, sillä Argentiinassa camaluokassa ei penkkejä voisi olla kuin kolme vierekkäin ja tässä oli tyypilliset neljä eli kaksi ja kaksi käytävän kummallakin puolella.

Bussimatka: Cusco-Lima
Firma: Tepsa
Hinta: 90 solea/nuppi
Lähti: 17.00
Saapui: 13.00 (+ 1vrk)