Sunnuntai 27.6.2010
Sijainti: Tilcara, Argentiina
Bussimatka: Salta-Tilcara
Lähti: 7.15
Matka-aika: 3 h 30 min
Hinta: 50 pesoa/nuppi
Majoitus: Camping Hostel Waira
5 hengen dormi, 15 pesoa/nuppi, aamupala kuuluu hintaan
Olimme varhaisia ja nousimme jo 6.45 ja heitimme rinkat selkään ja starttasimme hostellista ilman aamupalaa bussiterminaalille. Ostimme liput edellisenä päivänä ja sieltähän odotettu Flecha bus -firman auto saapuikin. Reissasimme semicaman toisessa kerroksessa kuulemamme mukaan maisemapätkää. Aurinko nousi pian lähdön jälkeen ja kahdeksalta oli jo valoisaa. Pilviäkin piisasi, niitä roikkui vuorenhuippujen päällä murheenkryynimäisesti. Torkuimmealkumatkan bussin körötellessä San Salvador de Jujuyhin eli Jujuy provinssin pääkaupunkiin. Eipä mahdottomankutsuvalta näyttänyt kaupunki, joten ei jäänyt hampaankoloon ettemmesiihen pahemmin tutustuneet. Kaupungin jälkeen oli pätkä märkää tietä ja bussin ikkunat alkoivat olla aika huuruisia.Käyntiin pyörähti myös Renny Harlinin poliisiraina - dubattuna.
Pian tie alkoi tehdä serpentiiniä ja korvat lukkiintuivat pienesti. Quebrada de Humahuacan värikkäät kalliot alkoivat ilmestyä kummallekin puolellemme bussin kulkiessa mainittua kanjoni/rotkomuodostelmaa pitkin. Maimaran kylän jälkeen pakkasimme roinamme, sillä kohteemme Tilcara oli vain viisi kilometriä edempänä. Jännitimme, josko bussi pysähtyy paikassa, koska Maimaran ohi se ainakin puksutti turhaa vauhtia hidastelematta. Tilcaran kohdalla käännyimme tieltä ja bussi kulki RíoGrande -nimisen joen yli suoraan Tilcaran bussiasemalle. Kaupunkien jälkeen tuntui, että siirryimme toiseen maailmaan.
Asemalla oli hiljaista ja laukkukuitit esitettyämme saimme bussikuskilta rinkkamme bussin ruumasta. Pysäkille
ei jäänyt ketään muuta ja bussin lähtiessä jäimme suhteellisen vähäväkiselle asemalle. Lykkäsimme roinat selkäämme ja lähdimme etsimään majoitusta. Asemalta näköetäisyyden päässä olevassa hostellissa oli lappu luukulla: Ei vapaita huoneita. Jaahas, eli matka jatkui kohti turisti-infoa/infoja. Kumpikin oli kiinni ja toiseen pyrkiessämme eräs paikallinen tuli neuvomaan, että toiselta puolelta. Kerroin että siellä on ovessa lappu, että paikka on suljettu. No hänpä ei tästä hätkähtänyt vaan kysyi mitä haluamme tietää. Kysyin majoituksesta ja Faustinoksi itsensä nimennyt mies kertoi kohtuuhintaisen paikan sijainnin. Sieltä kuulemma saisi myös kylän kartan ja muuta mahdollisesti meitä kiinnostavaa tietoa. Saimme myös kuulla, että kylän lähellä on Garganta del diablo (Paholaisen kurkku) -niminen vesiputousnähtävyys.
Lähdimme Faustinon neuvomaan suuntaan, mutta mainittua paikkaa ei tullut vastaan ja ylämäkeen kävely untui hieman tavallista raskaammalta oletettavasti johtuen noin 2600 metrin korkeudesta merenpinnasta. Päädyimme Waira-nimiseen hostelliin, jossa huoneen hinta kummasti putosi, kun ensimmäinen näkemämme 5-hengen dormi maksoi 20 pesoa/hlö/yö ja toinen 5 hengen dormi enää 15 pesoa.. Toisessa oli kylppäri huoneessa, ensimmäisessä se olisi ollut jaettu. Mystiset ovat huoneiden hinnoittelun tiet. Kenties hinta laski kun emme heti ekan huoneen nähdessämme olleet valmiita tekemään kauppoja. Hostelli oli siis huomattavasti edellistä alkeellisempi, ikkuna oli oikeastaan irti, huoneessa ei ollut sinällään lukkoa eikä kamoille ollut lukittavia kaappeja. Mutta mikäs tässä, kivalta paikalta vaikutti, pihalla oli myös telttailumahdollisuus.
Rojautimme kamat huoneeseen ja lähdimme kävelemään reput selässä kohti Garganta del Diabloa, joka kylttien mukaan olisi autolla kahdeksan kilometrin ja kävellen neljän kilometrin päässä. Rauhalliseen tahtiin matka eteni ja seuraksemme saimme kulkukoiran alkupätkälle. Gargantaan maksoi 3 euroa per naama sisään ja paikka olikin varsinainen seikkailureitti sillä viimeisen pätkän saimme kavuta neliraajatekniikalla märkää ja mutaista kalliota pitkin. Hazorilla oli hauskaa, mutta minua hieman hirvitti lähinnä laskeutuminen. Ylöspäin kaikki olikin sitten leikintekoa.
Paikka ehdottomasti näkemisen sekä jossain määrin kastuneiden sukkien arvoinen. Palasimme samaa reittiä takaisin ja menimme kylän lähellä sijaitsevaan Pucara-linnoitukseen, joka siis on jossain määrin restauroitu jo ennen inkojen alueelle tuloa helposti puolustettavalle kukkulalle rakennettu asutuskeskittymä. Hazoria kiinnostivat kivisiä tönöjä enemmän paikalla kasvavat isot kaktukset. Linnoitukseen mennessämme olin
tiedustellut jalkapallopelin tilannetta ja saanut kuulla ettei se vielä ollut alkanut. Kyseessä siis Argentiina-Meksiko MM-kisojen pudotuspeli (?). Kun tulimme linnoituksesta päädyimme villapaitapuotiin, jossa ollessamme Argentiina teki kaksi maalia. Lisäksi silittelimme paitapinojen päällä nukkuvaa mustaa kissaa ja lopulta sovittelujen jälkeen kummallekin lähti alpakanvillapaidat.
Kokkasimme hostellin pihakeittiössä pirkkapastaruoan ja lähdimme ostamaan bussilippuja huomiselle sekä jotain ruoan tapaista illaksi ja bussimatkaksi popsittavaksi. Keskusaukiolla oli taas artesaanikojuja, jollaisia tuntuu löytyvän kaikista kaupungeista täälläpäin. Argentiina voitti Meksikon 3-1 ja kaupungilla paukuteltiinkin jotain papatteja sekä toitotettiin autojen torvia. Vuvuzelat lauloivat myös. Whippee, hienoa Argentiina =).
Palatessamme hostelliin kävimme vielä hostellin tietokone- ja tv-huoneissa mutta poistuimme hetkessä sillä kummatkin olivat täpösentäynnään tupakansavua.. yyh. Nyt hiljakseen unille ja huomenissa kohti Bolivian rajaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti