Perjantai 16.7.
Nukuimme hyvin levottomasti ja jossain vaiheessa aloin epäillä, että ulkoteltan ovi olisi auki, sillä tuuli sai telttakankaan kohisemaan hyvin kovaa. Jätkytyin avatessani sisäteltan oven ja kurkatessani ulos. Kiila oli ilmeisesti irti sillä koko puoleiseni absidi hulmusi tuulessa. Lisäjärkytystä toi se, että rinkkaani ei näkynyt missään. Informoin Hazoria tästä pienestä kuriositeetistä. Tiirasin lampulla alas pientä rinnettä joka johti viiden metrin päässä virtaavan puron rantaan. Ei rinkkaa.
Pistimme vaatetta päälle ja lähdimme etsimään rinkkaa. Se kun oli suht tyhjä ja ehkä voimakas tuuli oli puhaltanut sen rinnettä alas. Tähdet paistoivat ja tuuli ulvoi. Rinkkaa ei edelleenkään löytynyt ja Hazor kävi tsekkaamassa puroa eteenpäin kunnes se kapeni niin paljon, että rinkka olisi jumittunut uomaan. Ei rinkkaa!!!
Palasimme telttaan ja päädyimme siihen tulokseen, että rinkka oli varastettu. Tästä olikin oppaassa varoiteltu. Siirsimme kaikki absideissa olevat tavarat sisätelttaan ja koitimme jatkaa unia. Kävin läpi roinia mitä rinkan mukana oli mennyt ja Hazor avuliaasti sai minut muistamaan, että myös passini olisi päätynyt mahdollisesti autuaammille metsästysmaille. Lisämenetyksiä olivat kamera, uimakamppeet, ajokortti, suuri osa ruoistamme, jotain vaatteita, Peru-opaskirjamme ja muuta pientä sälää. Auts.
Koitimme nukkua ennen aamunsarastusta, jolloin vielä ajattelimme käydä etsimässä lähiseudulta. Aamunvalon lisäännytty hieman Hazor lähti puskaan ja löysi rinkkani alarinteeltä viiden metrin päästä teltasta. Whattaa?!?! Kävin rinkkaa läpi ja tavarat vaikuttivat olevan tallella, joskin osittain kummallisesti sijoitettuina. Ensimmäinen kommentti rakkaalta matkakumppaniltani oli, että rinkka olisi ollut siinä koko yön. Inventaarion jälkeen puutteiksi jäivät suklaakeksipaketti ja pieni lukko avaimineen. Lisäksi rinkan tuuleen lähtemistä vastaan puhui se, että siinä oli lopulta suht paljon painoa. Lisäksi irrallaan lepattanutta absidia pidellyt kiila ei ollut irronnut vaan tukevasti maassa niin, että absidin vetäminen takaisin kiilaan kiinni oli hyvin hankalaa.
Olimme iloisia rinkan palautumisesta ja pakkasimme vikkelästi kamamme ja kokkasimme rinkan mukana palautuneeksi aamupalaksi paikallista puurontapaista muonaa. Se oli PA-HAA. Muona jäi laakson pohjalle käyden oikein hyvin suklaavärinsä ansiosta liukumiinasta. Hyvästelimme yöpaikan ristiriitaisin tuntein ja lähdimme varttia yli seitsemän tallaamaan kohti Chavinin kylää, joka olisi retkemme loppukohde.
Saavuimme suht pian kyläistetylle alueelle ja vastaamme kiirehti kourallinen lapsia, jotka pyysivät meiltä regaloa eli lahjaa. Marssimme ohi mitään kuulematta. Pian tie aloitti kyläserpentiinin ja ihmettelimme kirkkaisiin asuihin pukeutuneita kyläläisiä, jotka seisoivat rinteessä. Huomasimme pian, että siellä kolme miestä yritti vetää juntturoivaa härkää liikkeelle. Pian meidän ohitsemme juoksi kaksi pienempää lehmää jotka päästettiin härän viereen. Härkä alkoi pian teutaroida ja kun miehet lopulta saivat sen liikkeelle näimme parhaaksi jatkaa vikkelästi matkaa, sillä eläintä lähdettiin tuomaan meidän reittimme suuntaan. Tulimme pian risteykseen ja lähdimme vasemmalle alaspäin. Härkä juoksi peräämme miehet kannoillaan ja nousimme tien sivuun penkereelle turvaan. Härkä oli kuitenkin kiinni ja miehet pakottivat sen yläpolulle meidän jatkaessamme turvallisesti omaa matkaamme.
Päivä oli suht pilvinen mikä oli vain hyvä, sillä olimme molemmat palaneet edellisenä päivänä kevyesti vasemmasta (auringonpuoleisesta) käsivarrestamme ja hieman naamasta. Tulimme tietyömaan alkuun, siellä tiestä tehtiin leveämpää autoille sopivaa versiota. Tietyömaa oli suht hiljainen ja näimme työkoneita ja miehiä vain alarinteessä lähempänä jyrkän laakson pohjaa. Tien vartta kulkivat kilometrimäärät ja ohikulkeva kypäräpäinen mies varmisti, että nämä kertoivat etäisyyttä Chaviniin. Vielä kahdeksan kilometriä. Matka kului kuitenkin joutuisasti vaikka jalkoja alkoi sattua kova tie.
Loppumatkasta oikaisimme paikallisten perässä hyvin jyrkkää liukuhiekkausta polkua kylään. Lapsiperhe meni meistä tällä vaativalla pätkällä ohi minun kauhistuttuani Hazorin liukastelua ja hidastettua oma kulkuni matelunopeuteen. Päästyämme alas huomasimme, että maailmanperintökohteeksi valitut Chavinin rauniot ovat siinä reitillämme. Niinpä maksoimme 11/6 sisäänpääsymaksun ja saimme jätettyä rinkkamme säilöön raunioihin tutustumisen ajaksi. Tosin vaihtorahat taisi jäädä saamatta joten maksoimme oikeasti 20 solea.
Kyseessä oli siis jo ennen inka-aikaa käytössä ollut uhripaikka, jossa oli pidetty koko Andien alueelta tulleelle väelle juhlia ja uhrimenoja. Raunioilla makaili muutamia ilmeisesti ruohonleikkurin virkaa hoitavia alpakoita, joista Haz napsi kuvia minun uittaessani voipuneita jalkojani ohi virtaavan joen jäisessä vedessä. Rauniot olivat kiinnostavat ja pääsimme käymään pienessä pimeässä labyrintissä, jonne emme sentään ihan pysyvästi eksyneet. Olimme onnekkaasti paikalla sellaiseen hetkeen, että raunioita kiersi lisäksemme vain pari turistirypästä ja niin pimeä labyrintti oli hyvin yksinäinen paikka. Raunioilla näimme myös seinästä törrättävän kivipään jollaisten kopioita uloskäynnin turistipuodit kauppasivat matkamuistoina.
Raunioiden jälkeen jatkoimme suosikkipuuhaamme eli ruokapaikan etsintää ja arpomista. Kävelimme Chavinin keskustaan
jossa oli jotkut isot pirskeet menossa. Matkalla ohitimme useita ruokapaikkoja mutta tuttuun tapaan mikään ei meinannut
kelvata vaan syystä tahi toisesta etsintää piti jatkaa. Ruokapaikkaa ei löytynyt mutta löytyi ohviisi josta olisi saanut
ostettua bussilipun Huaraziin. Bussi olisi lähtenyt heti joten emme vielä ostaneet lippuja vaan kuvittelimme vielä
syövämme Chavinissa ennen busseilua. Seuraava bussi lähtisi kahden tunnin kuluttua.
Juhlapaukkeen ja meiningin keskellä peräännyimme samalle tielle jota olimme jo tulleet ja lopulta valitsimme lonely planetin vinkkien perusteella Chavin Turistico -ravintolan. Paikka ei ollut halpa mutta nälkä oli niin kova, että tyydyimme turistihinnoitteluun ja luotimme siihen, että ruoka olisi hyvää. Ruuaksi saimme Supreme Polloa ja Trucha ala parillaa. Molemmat ruuat olivat hyviä ja syämistä oli enemmän kuin tarpeeksi. Palan painikkeena nautimme Inka colaa jo vuodest 1935.
Ruuan jälkeen raahauduimme takaisin bussilippumyymälään mutta ketään ei ollut paikalla. Kurvasimme vielä kaupasta juomista
bussimatkalle ja istuimme odottelemaan lipunmyyjää. Pari tyhjää vesipulloa annoimme ohi kulkeneelle pullojen kerääjälle. Paikallinen juoppokin poikkesi samalle penkille juoruamaan jotain epämääräistä. Reissun juoppolaskurin lukema on nyt jo peräti kaksi.
Myyjää ei näkynyt mutta paikalle ilmestyi Imperialin bussi, jonka etulasissa luki houkuttelevasti Huaraz. Säntäsimme bussin
perään ja saimme rinkat ruumaan ja löysimme melkein täydestä bussista vielä istumapaikat lähes takarivistä. Bussi täyttyi
ja matka alkoi.
Matka Huaraziin kesti kolmisen tuntia. Reitti kulki Cordillera Blancan yli hienoissa maisemissa serpentiiniteitä pitkin. Ennen vuoriston ylittämistä bongattiin iso Jeesuspatsas. Matkaa oli oikaistu hieman 4500 metrin korkeuteen tehdyllä tunnelilla. Vuoriston toisella puolella saatiin ihailla lumihuippuja ja vuoristojärviä. Lisäeksotiikkaa matkaan toi kesken matkaa pidetty miesten kusitauko. Ukkelit hyppäsivät bussista ulos ja lorottivat rivissä bussin vieressä hopen kauhistellessa ikkunasta.
Pitkällisen pompottelukyydin jälkeen saavuimme Huaraziin. Yritimme löytää bussifirmaa, joka olisi kuskannut seuraavana päivänä päiväbussivuorolla Chimpoteen. Lonely Planetin tietojen perusteella moista ei löytynyt. Päädyimme lopulta Moviltoursin toimistolle josta varasimme paikat seuraavana iltana Trujilloon lähtevään bussiin. Saimme semicama-tasoiset paikat bussin toisen kerroksen eturivistä.
Raahauduimme väsyneinä rinkkojen kanssa hostelliimme. Säilytykseen jätetyt tavarat olivat tallella. Saimme eri huoneen kuin
edelliskerralla. Tällä kertaa pääsimme kolmanteen kerrokseen. Hetken lepäilyn ja peseytymisen jälkeen lähdimme vielä
Cafe Turmanyehen syömään iltapalaa. Mahat täynnä leipää ja kakkua palasimme hostelliin ja pienen tv-tölläyksen jälkeen
vaivuimme uneen.
Majoitus: La Cabaña (taas)
4-sänkyinen dormi meille kahdelle. 20 solia/nuppi. hopelle kuumaa ja Hazille jäätävää vettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti