Maanantai 12.7 Lima-Huaraz
Aamulla bussimme pysähtyi ravintolaan aamupalalle, johon suurimmalla osalla kuului kuuma juoma, papaijamehua, sämpylä sekä riisiä ja kanaa kastikkeella. Kasvisvaihtoehtokin oli olemassa, mutta sen pyytämisestä huolimatta jäin ilman. Pysähtymiseen oli varattu puoli tuntia ja tarjoilijat tuntuivat järjestelmällisesti unohtavan tilaukseni kävellessään aamupalasalin päästä toiseen. Lopulta annokseni valmistui kun olimme nousemassa bussiin, tarjoilija kysyi haluanko sen mukaan, mutta tuli pian kertomaan ettei se olisi mahdollista ja lykkäsi minulle paketin voileipäkeksejä ja pillimehun. Whippee..
Saavuimme Limaan Tepsan terminaaliin. Olin järkyttynyt matkalla kun Hazor oli matkaoppaan lukemisesta viisastuneena kertonut, ettei Limassa olisi keskusbussiterminaalia vaan kaikki firmat operoisivat omista terminaaleistaan.. Mielenkiintoinen ratkaisu. Lähdimme etsimään Movil Toursin tai Cruz del Surin puljua, jotta voisimme ostaa jatkoliput Huaraziin. Saimme kuulla, että Cial-nimisen firman pulju olisi lähellä ja että heillä olisi vuoroja kyseiseen paikkaan. Saimmekin liput hintaan 50 solia/nuppi emmekä yksinkertaisesti jaksaneet lähteä parin kilsan päähän seuraavaan puljuun etsimään kilpailevaa tarjousta.
Painuimme lounaalle paikalliseen lounasmenu-kuppilaan ja popsimme ihan kelvollista ruokaa hintaan 7 solia per naama. Lounaaseen kuului mitäs muuta kuin kellertävää juomaa taas. Yöks. Onneksi ei tarvitse ruveta lounasruokaloiden suurkuluttajaksi Perussa, tuo möhnä ei vaan mitenkään vastaa käsitystäni ruokajuomasta. Jatkoimme kuppilasta Limaan tutustumista kävelemällä keskustan suuntaan. Tai ainakin mutu-keskustan. Parinkymmenen minuutin kävelyn jälkeen oikaisimme kurssimme ja lopulta hitaan pohjejökkisen ja flunssaisen (olin kipeä) taivalluksen jälkeen lähestyimme keskusta-aluetta ja bongasimme soitettavan suihkulähteen. Ohikulkivat pystyivät siis painelemaan nappeja jaloillaan ja suihkulähde tuotti erilaisia suihkua riippuen painetusta napista. Jännää.
Jatkoimme kävelykatua pitkin keskusaukiolle. Ostimme manjar churron, joka oli siis lämmin makealla möhnällä täytetty pitkulamunkki. Tosi namia. Pikaisesti kurkkasimme katedraalin pikkuosioon, jossa oli menossa messu. Olimme väsähtäneitä bussiyön jäljiltä ja vaelsimme vielä kauppahalliin ostamaan hedelmiä sun muuta evääksi. Hämärä alkoi laskeutua ja olimme Liman Chinatownin syövereissä maanantairuuhkassa. Ihmisiä riitti ja riitti. Kävelimme kohti bussiterminaaliamme, mutta myyntikojut ja ruuhka vain jatkuivat ja jatkuivat. Lopulta olimme suht pimeillä kujilla, jossa kuitenkin vielä riitti porukkaa. Olimme alun perin suunnitelleet ottavamme taksin keskustasta bussille, mutta kadut olivat niin ruuhkaiset ettei se tuntunut hyvältä idealta.
Kun lopulta ruuhka alkoi hellittää peräämme alkoi huudella yhden bussifirman vartija, joka sanoi ettei meidän kannattaisi jatkaa kyseistä katua eteenpäin. Alue olisi vaarallista ja erityisesti reppuselkäisinä houkuttaisimme ryöstäjiä. Hän nappasi meille taksikuskin ja 10 solin diilillä hyppäsimme hänen kyytiinsä. Totta puhuen tässä vaiheessa kipuilevat jalkani olivat ihan iloiset autokyydistä eikä Hazorkaan turhia valittanut. Taksikuski sai meidät pienen odottelun jälkeen yhden vilkkaan pääväylän yli. Vaikutti siltä, että ainoa tapa selviä Liman liikenteessä oli olla röyhkeä.
Odotimme bussiterminaalilla vielä pari tuntia jatsia pelaten ja teetä hörppien sekä flunssasta kärsien. Flunssa siis oli vain minulla, mutta luultavasti Haz-ressu sai kärsiä siitä lähes yhtä paljon..
Lastauduimme bussiin, joka siis oli Cialin, huolimatta siitä, että kaikki paikalliset olivat kysyneet meiltä miksi menimme Cialilla emmekä Movil Toursilla, joka olisi ollut se suositeltava firma välille Lima-Huaraz. Lisäksi yöbussit olivat epäsuositeltavia. Tälle välille ei vaan pahemmin vaihtoehtoja ollut.
Bussimatka: Lima-Huaraz
Firma: Cial
Hinta: 50 solea/nuppi
Lähti: 21.30
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti