Tylsä ja tapahtumaton kotimatka josta ei pitänyt kirjoittaa mitään

Lähdettiin ajoissa Hostal Cotopaxista sunnuntaiaamuna vain todetaksemme, että kaikki lähiruokapaikat olivat kiinni eikä aamupalaa olisi ennen ysiä tarjolla. Kävelimme Amazonas-katua lentokentän suuntaan ja törmäsimme auki olevaan paikkaan. Se oli sama mesta, josta ostimme kuivat ja karut kurkkuunjuuttuvat leipomukset. Ei.
Katu oli suht autio kun se oli autoilta suljettu, pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä meni laiskakseen ohi. Löysimme pian toisen aukiolevan mestan ja söimme aamupalaa ja nettasimme 2,5 dollaria/nuppi. Olipas kallista.. ;)

Otimme taksin parin kadun päästä, missä autot taas saivat kulkea. Pääsimme ajoissa kentälle ja luovuimme roinistamme ja menimme maksamaan 40,80 dollarin lentokenttäveron (per nuppi). Jee kivaa, meidät sitten vielä kynitään kentällä. Oli rahaa 7,25 dollaria eli automaatillehan siitä oli mentävä. Veron jälkeen menimme turvatarkastuksen läpi odotusshoppaustilaan. Sieltä siirtyessämme lähtöportin odotussaliin minulle sanottiin, että tavarani aiotaan penkoa ja minun pitää lähteä virkailijan mukana paikalle.

20 minsan odotuksen jälkeen virkailija saapui ja nappasi viisi matkustajaa mukaansa. Menimme tavaranlastaus alueelle, jossa oli kasa laukkuja. Ei yhtään tuttua. Minulle osoiteltiin erillään olevaa tavaroiden läpivalaisukoneen hihnaa, jossa Hazorin rinkka iloisesti tökötti. Okrait, ei tuokaan ole mun, mutta meillä on siis molempien kamat minun nimelläni. Eli sinne vaan selittelemään möreälle läpivalaisuturvamiehelle rinkan sisältöä. Ongelma oli kuulemma kaasukeitin, jossa he epäilivät olevan kaasua. Vakuutin, että rinkassa oli ainoastaan kaasukeitin kahden kattilan sisällä, kaasupullot olimme jättäneet majapaikkaamme (yllätys siivoojalle..). Selitykset upposivat ja rinkkaa ei pengottu. Palatessani odotusaulaan menin vielä metallinpaljastimesta läpi. Hui.

Lento Quitosta Bogotaan sujui ihan hyvin, sain jopa kolme ruoka-annosta, kun heillä ei ollut kasvisruokaa. Popsin sitten juustot ja salaatit kolmesta annoksesta. Huuh. Yleensä lentoyhtiöiden vastaus on eioota kun ilmoittaa ettei voi syödä tuota ruokaa kun siinä on lihaa. Tälle lennolle ei siis ollut mahdollista tilata kasvisruokaa etukäteen.

Bogotassa seurasimme International connections -kylttejä inmigraciones-jonojen ohi ja turvatarkastuksen läpi vain päätyäksemme odotustilaan ilman koneeseennousukortteja. Mistään ei löytynyt lentoyhtiöiden tiskejä tai infotiskiä, jossa olisi kerrottu mitä meidän tulee tehdä. Lopulta asia selvisi kun kävin kysymässä Air Francen businessloungesta. Meidän pitäisi mennä tunnin päästä nelosportille, jonne saapuisi Air Francen kone Pariisista. Sieltä saisimme boarding passit. Jees.

Saimme boarding passit ja odottellessamme lennon lähtöä kamojen penkomis ja kopelointi -turvatarkastuksen jälkeen joitakin matkustajia kuulutettiin ja kuulin taas oman nimeni. Mitähän tällä kertaa. Menimme tiskille ja saimme kuulla, että kamoissa olisi taas jotain epäilyttävää. Meidät vietiin käytävään, jossa oli virkapukuinen mies seuraamassa kun joku avasi laukkunsa. Hazorin rinkkahan se siellä taas. Tällä kertaa tarkastajalla ei ollut mitään tietoa, miksi rinkka oli tuotu penkomiseen, joten Haz sai tyhjentää kaikki roinat ulos minkä aikana joku tuima matami ajeli niiden yli rullattavalla lentolaukullaan. Thanks a lot!

Pääsimme taas koneeseen penkomisen jälkeen. Lento lähti myöhässä ja sen seurauksena olimme seuraavana päivänä noin 45 minsaa myöhässä Pariisissa. Valitettavasti vaihtoaikaa oli alunperinkin vain tunti, joten myöhästyimme jatkolennolta. Selvitimme asiaa Air Francen hitaalla tiskillä ja meidät laitettiin kolme tuntia edellistä lentoa myöhemmin kulkevaan Finnairin koneeseen. Emme kuitenkaan saaneet boarding passeja vaan laput, joilla saisimme liput Finnairin tiskiltä terminaalista D2.

Kävelimme Charles de Gaullen F-terminaalista D:hen ja siihen tuhrautui tovi jos toinenkin. Pääsimme hädin tuskin passintarkastuksesta läpi kun esitimme passin kanssa Air Francelta saamiamme lipukkeita. Tarkastajat sanoi etteivät nämä ole boarding passit, mutta selittelyn jälkeen päästi meidät kuitenkin läpi. Löysimme lopulta Finnairin tiskin, josta saimme kuulla, että meidän pitäisi mennä lipuntarkastuksen läpi toisella puolella olevalle tiskille. Virkailija väkersi jotain ja soitti puhelun kun ilmoitimme ettei meitä meinattu päästää edes tänne ilman boarding passeja.

Lopulta lipuntarkastaja tuskin vilkaisi papereitamme siirtyessämme toiselle puolelle. Lentomme lähtöselvitystiskeille oli hurja jono ja istuimme kahvilassa popsimassa Air Francen meille kompensaationa tarjoamia voileipiä ja limpparia. Jono eui lyhennyt ja lopulta menimme siihen, sillä kamamme pitäisi ehtiä siirtää oikealle lennolle ennen koneen lähtöä.

Tiskillä kesti ja kesti. Virkailija kyseli neuvoa toisilta ja soitteli ja repi ensimmäiset tulostamansa liput. Lopulta hän ojensi meille liput ja totesi: Business class, free of charge... Oukei, ei valiteta..

Ehdimme turvatarkastuksen läpi portille lastaamisen jo ollessa käynnissä. Ei kun koneeseen ja popsimaan kokonaista ateriaa. Saavuimme Helsinki-Vantaalle 19.15 ja Hazorin juna lähtisi 20.22 Tikkurilasta. Odotimme laukkuhihnalla kunnes lentomme hävisi hihnan yläpuolella olevasta näytöstä. Jassoo, ei laukkuja. Menimme nopeasti tekemään katoamisilmoituksen ja syöksyimme ulos matkatavaratilasta. Siskoni Satu oli vastassa ja kuskasi meidät Tikkurilaan jonne kukaan ei tietenkään koskaan ollut kentältä ajanut. Löysimme kyllä Tikkurilan, mutta juna-asemasta ei ollut havaintoja. Muutamaa u-käännöstä myöhemmin olimme 20.15 asemasta näköetäisyyden päässä ja Hazor juoksi ostamaan lippuja ja minä jatkoin Satun kyydissä Kotkaan. Loppu hyvin kaikki hyvin. Lisätoteamuksena, että Suomi oli sitten reissumme lämpimin paikka näin äkkiseltään kentällä arvioituna =).